Tänään ensimmäiseksi aamulla pidimme nettikokouksessa zoom-sovelluksessa jossa Anu antoi meille päivän blogitehtävän.
Meidän pitää pohtia tilanteita joissa olemme kokeneet onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita sekä kertoa miten selvisimme tilanteesta.
Olen saanut tämän lyhyen opiskeluaikani aikana paljon onnistumisen tunteita mm. teoriatunneilla ja käytännöntunneilla. Päällimmäiseksi mieleen on jäänyt se kun käytin todella paljon vaivaa kotitehtävään ja sain siitä todella hyvää palautetta opettajalta josta sai taas lisää energiaa jatkaa ja tehdä kaikki hyvin. Kun teemmw harjoituapäätöitä, esim. leikkauskurssilla porrastusleikkausta niin kun sain sen onnistumaan juuri oikein siitä tuli niin hyvä olo kun näin itse että osaan leikata tukkaa ja opettaja sanoi että se on oikein tehty.
Näistä tilanteista on tehnyt onnistuneen se, että olen itse panostanut niihin paljon ja nähnyt hyvän lopputuloksen, ja saanut tunnustusta opettajilta siitä että tämä on ala joka on minulle oikea. Myös se että olen itse ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen on tärkeässä osassa siinä että olen omasta mielestäni onnistunut, koska vaikka opettaja sanoisi että lopputulos om hyvä en aina ole itse tyytyväinen.
Meillä oli värimallipäivä. Värjäsin hiukset tyvestä 3N ja pituudet 4N ja 4VV. Ensinnäkin väristä tuli aivan täydellinen, asiakas oli todella tyytyväinen ja minä olin todella tyytyväinen. Sitten se osuus josta olin todella epävarma, leikkaaminen. Leikkasin porrastusta korvien korkeudelle ja kerrostin loput. Etuosat porrastin myös. Tälle asiakkaalle leikkasin ensimmäistä kertaa myös otsatukkaa. Leikkauksen mallista tuli aivan täydellinen mitä halusin, niska on lyhyt ja sitten kruununalue kuohkea. Sivut saim todella hyvin istuviksi ja otsatukkakin onnistui juuri niin kuin halusin ja asiakas halusi. Tämä oli myös ensimmäinen leikkaus jossa opettaja ei korjannut mitään leikkauksesta!
Kun tein tätä asiakasta olin koko ajan todella rento ja hyvällä mielellä. Ajattelin että osaan leikata hiuksia ja opettaja on vieressä auttamassa jos tarvitsen apua. Mutta lopulta en tarvinnut edes apua koska osasin itse, siitä tuli niin mahtava fiilis.
Toinen onnistunut asiakas oli Amistylessä. Tämä asiakas oli aivan ensimmäinen maksava asiakkaani. Tein perinteisen tasausleikkauksen ja otsatukan lyhemnyksen. Asiakas oli todella tyytyväinen, mutta onnistuneen siitä minulöe teki se että juttelimme asiakkaan kanssa koko ajan, nauroimme keskustelimme erilaisista asioista ja viimeiseksi hän pyysi nimeni jotta voisi varata minulle uuden ajan leikkaukseen. Sain ensimmäisen vakkariasiakkaan ja olin siitä aivan innoissani.
Epäonnistumisen tunteita en oikeastaan ole kokemut. Muutaman kerran on tuntunut siltä etten osaa mitään ja en pärjää täällä.
Kun värjäsin luokkakaverin ripsiä, tein niin kuin meille on opetettu, mutta silti väri oli levinnyt ja sotki luokkakaverin kasvot. Tuolloin ajattelim että jos en tätäkään osaa tehdä niin miten voin alkaa värjäämään tukkaa. Myös silloin kun meillä oli ensimmäisiä leikkausmalleja tiputin kampaani koko ajan. Se oli todella noloa ja olin ihan maassa sen leikkauksen jälkeen koska ajattelin että en osaa edes leikata tiputtamatta välineitäni.
Ripsien värjäystilanteesta selvisin sillä että olin rauhallinen ja hain puhdistusainetta kaverilleni. Pyysin anteeksi ja nauroimme asialle. En uskaltanut enää värjätä hänen ripsiään, koska pelkäsin saman tapahtuvan uudestaan. Mutta kaverin kannustuksella ja tuella uskalsin ja uusi kerta meni aivan nappiin. Jos kaverini ei olisi rohkaissut minua en olisi uskaltanut ja hän vakuutti että se ei haitannut.
Kamman tiputtelusta selvisin sillä, että asiakas vain nauroi ja oli rento tilanteessa ja sanoi ettei mitään hätää ihan rauhassa vaan. Kävin aina pesemässä kamman ja jatkoin. Myös opettajan tuki auttoi tilanteessa todella paljon. Itse selvisin tilanteen aiheuttamasta olosta niin että ajattelin kaikki ovat aloittaneet joskus ja kaikkia jännittää.
Näistä tilanteista opin sen, että vaikka epäonnistun ei saa jäädä säälimään itseään ja pelkäämään vaan jatkaa ja yrittää uudestaan. Perheen, kavereiden ja opettajien tuki on todella tärkeää ainakin minulle epäonnistumisissa.
Luulen etten oikeastaan olisi voinut estää epäonnistumisia. Kaikkia jännittää ja se näkyi kamman pudottamisena, joten en näe miten olisin sen voinut estää. Toisessa tilanteessa olisin voinut varmistaa paremmin että väri ei leviä
