Etätehtävä 1.4

Päivän teemana on oman työkyvyn ja jaksamisen ylläpitäminen sekä ergonomia.
Tämä aihe on mielenkiintoinen sillä, en ole oikeastaan tätä itse ajatellut ennen oikeastaan ollenkaan.
Nyt kun pohdin ja mietin näitä meille annettuja kysymyksiä, olen tajunnut että oma jaksamiseni on yllättävän hyvällä mallilla.
Jos minulla on huono fiilis töissä, tai olen väsynyt tai jos on vain muuten ollut hieman rankempaa niin yleensä keskustelen siitä kavereiden kanssa, jotka ovat samalla alalla. Saan purkaa heille jos on huono fiilis tai jokin uusi asia on vaikea, niin he tsemppaavat minua. Ja kun on kivoja työkavreita niin töihin on kiva tulla ja siellä on hauska olla.
Kun olen koulussa tai työssäoppimassa ja teen asiakkaita, en ole sillä hetkellä huomannut koskaan, että tekisin jotain huonosti, mutta välillä opetajat huomauttavat ranteen asennosta kun leikkaan hiuksia. Nyt olen alkanut huomaamaan että ranne on välillä hieman kipeä. Myös selkä on välillä jumissa koska saatan olla selkä kyyryssä, kun leikkaan pitkää tukkaa.
Amistylessä olen saanut kuitenkin näitä huonoja tapoja kitkettyä pois sillä siellä on paljon välineitä, jotka auttavat työergonomiassa. Asiakkaan penkit nousevat ylös ja alas, joten sen pystyy säätämään itselle hyvään korkeuteen. Satulatuoleissa on hyvä istua, ja niidenkin korkeutta voi säätää. Yksi tärkeimmistä ergonomisista ratkaisuista on myös työkengät. Kun on hyvät työkengät, on kivempi seistä ja selkä ei tule kipeäksi.

Olen aika kova stressaamaan. Saatan stressata pienistäkin asioista ja alan stressaamaan jotain asiaa jo kauan ennen kuin se on edes ajankohtainen. Olen miettinyt, että se johtuu siitä, että haluan onnistua ja saada hyviä arvosanoja sekä todistaa itselleni, että osaan tehdä tätä työtä. Kun stressaan, puhun siitä perheeni ja poikaystäväni kanssa todella paljon. Kaveritkin ovat saaneet osansa kuunnella minua, ja stressin aiheitani. Ennen se riitti, mutta nyt olen löytänyt jälleen liikunnan ja se on ollut nyt vahvasti läsnä. Silloin saan tyhjentää pääni kaikesta ja nollata. Vaikka stressaan, en kuitenkaan ahdistu helposti. Jos ahdistun haluan vain puhua siitä, ja kuulla että joku sanoo minulle, että kaikki menee hyvin eikä ole mitään hätää. Silloin kun ahdistun haluan vain, että joku on lähelläni ja tukenani. Poikaysätävni on tähän paras, koska haluan vain olla lähelllä häntä.
Toisaalta jos olen aivan poikki, haluan vain maata  sängyssä ja katsoa jotain sarjaa. Se on tavallaan täysin oma hetkeni, että sanán vaan olla eikä tarvitse keskustella tai olla muiden lähellä.  Omaa henkistä jaksamistani voisin kehittää sillä, että en antaisi itseni polttaa omaa jaksamistani loppuun ainiaalla stressaanisella. Olen huomannut että se alkaa aina jossakin kohtaa kuormittamaan minua, ja silloin en ole oma itseni. Olen pelkkä kuori enkä halua olla sellainen.

Fyysinen jaksamiseni on ollut koetuksella nyt varsinkin kun olen päivisin paljon paikallani etäopiskeluiden myötä. Minulla on selässä vamma joka aiheuttaa pitkällä aikavälillä kipuja, jos vain istun ja makaan. Tämä on yksi isoimmista syistä siihen, että olen alkanut jälleen aktiivisesti liikkumaan lenkeillä, ja tekemään treenejä kotona. Aamuisin käyn ennen koulun aloittamista alle puolen tunnin kävelyllä jotta vetreydyn ja herään päivään. Sitten päivällä käyn pienellä happihyppelyllä kouluhommien välissä, jotta saan aivotauon koulusta ja kehoni liikkeelle. Illalla käyn vielä tyhejntämässä pääni päivän asioista ja nautin raittiista ilmasta. Nyt tunnen kehoni paljon terveemmäksi ja paremmaksi. Kun alan treenaamaan venyttelen ja verryttelen ennen ja ja jälkeen. Pyrin myös venyttelemään aina kouluhommien ja asiakkaiden jälkeen, etten jäykisty, koska silloin selkäni alkaa vaivaamaan. Pyrin kuormittamaan lihaksi treeneillä, jotta ne pysyvät vahvoina.
Ennen en tehnyt oman kuntoni eteen juuri mitään ja sen huomasi. Itsetuntoni oli nollassa enkä edes halunnut vaivautua tekemään mitään.Viime vuosi oli erittäin rankka fyysisesti ja erityisesti henkisesti. Menetin iso-isovanhemman ja iso-vanhemman alle puolessa vuodessa. Se ajoi minut todella syviin vesiin pitkäksi aikaa, ja oma kehoni, mieleni ja kouluni kärsi siitä. Sain kuitenkin tämän vuoden alussa itseäni niskasta kiinni ja aloin huolehtimaan itsestäni. Aloin syömään oikein ja liikkumaan uudestaan. Nyt olen paremmassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin kuin olen ollut pitkään aikaan. Nykyään teen kaikkeni että olen fyysisesti terve ja hyvässä kunnossa.